Satamien kaasuverkko tihenee, ja Raasepori nousi kartalle

Suomen satamissa tapahtuu nyt sama ilmiö, joka näkyy jo monilla päätieosuuksilla, sillä uudet tankkausasemat ja LNG/biokaasu-infra alkavat muodostaa käytännön verkostoa. Kehitys ei ole enää pelkkää “tulevaisuuden puhetta”, vaan ratkaisuja on avattu ja ohjeistettu, ja käyttö kasvaa sekä maalla että merellä. Logistiikkayritykset hakevat kilpailuetua päästöjen ja kustannusten kautta, ja satamat hakevat sujuvuutta, turvallisuutta ja uusia palveluja samaan pakettiin.

Raasepori on tuore esimerkki siitä, miten satamien lähialueet kytkeytyvät kaasuun, kun biokaasun tankkaus tuo vaihtoehdon sekä raskaille ajoneuvoille että henkilöautoille. Kun sataman portilta löytyy sopiva polttoaine, kuljetusketju ei katkea, ja reititys helpottuu. Kun samaan pisteeseen saadaan sekä nesteytetty että paineistettu vaihtoehto, kalusto ei rajoita ratkaisua, vaan ratkaisu palvelee kalustoa.

Raaseporin uusi asema tukee satamaliikennettä

Gasum avasi helmikuun alussa 2026 uuden biokaasutankkausaseman Raaseporissa, ja asema palvelee sekä henkilö- että raskasta liikennettä. Asemalla voi tankata sekä nesteytettyä biokaasua että paineistettua biokaasua, ja tämä on käytännössä tärkeää, koska kaikilla kaasuautoilla ei ole samaa tankkaustapaa. Kun nesteytettyä biokaasua saa rekoille ja paineistettua kaasua henkilöautoille, sama pysähdys voi palvella eri käyttäjäryhmiä, ja samalla sataman kautta kulkeva liikenne saa lisää pelivaraa.

Hankkeen tekninen sisältö näkyy myös viranomaisaineistossa, sillä tankkausaseman kuvauksessa korostuu nimenomaan LBG:n ja CBG:n jakelu loppukäyttäjien ajoneuvoille ja työkoneille. Kohteeseen rakennetaan kaksi LBG-jakelupistettä ja yksi CBG-jakelupiste, ja kokonaisuus kertoo, että raskaan liikenteen volyymia on ajateltu jo suunnittelupöydällä. Kun jakelupisteitä on useampi, jonot eivät syö tehokkuutta, ja satamarekkaralli pysyy paremmin aikataulussa.

Raaseporin ratkaisu kiinnostaa myös siksi, että se istuu luontevasti satamien arkeen, jossa aikataulut elävät ja kalusto vaihtuu. Kuljetusyritys ei joudu rakentamaan omaa erillisratkaisua pelkästään yhtä reittiä varten, vaan se voi hyödyntää julkista infraa, jos reitti osuu oikein. Sataman näkökulmasta lisäarvo syntyy siitä, että vaihtoehtoinen käyttövoima ei jää satama-alueen sisäiseksi kokeiluksi, vaan se palvelee koko kuljetusketjua.

LNG ja biokaasu satamissa eivät ole sama asia, mutta ne kulkevat yhdessä

Satamissa puhutaan usein LNG:stä, koska nesteytetty metaani on ollut merenkulun “siltapolttoaine” ja käytännön vaihtoehto jo pitkään. Samalla biokaasu ja erityisesti nesteytetty biometaani tuo samaan tekniikkaan uusiutuvan polttoaineen näkökulman, koska käyttö voi jatkua samalla kalustolla ja samanlaisilla operaatioilla. Kun termit menevät helposti sekaisin, on hyvä muistaa peruslogiikka, sillä LNG kuvaa useimmiten fossiilista alkuperää ja Bio-LNG tai LBG viittaa uusiutuvaan vaihtoehtoon, vaikka käsittely ja tankkaus muistuttavat toisiaan.

Käytännössä yhteinen nimittäjä on “nesteytetty metaani”, ja se tekee infra-ajattelusta kiinnostavaa, koska satamassa rakennettu järjestelmä voi palvella sekä nykyistä LNG-käyttöä että kasvavaa biometaanin tarjontaa. Kun polttoaineen alkuperä muuttuu, putket ja letkut eivät muutu yhtä nopeasti, ja siksi satamien investoinnit nähdään usein “valmiutena” eikä vain yhden energiamuodon lukituksena. Tämä näkyy myös bunkrauspalveluissa, joissa sama toimitusketju voi toimittaa LNG:tä tai Bio-LNG:tä tarpeen mukaan.

Hamina näyttää, miten tuotanto ja bunkraus kytkeytyvät

Haminassa LNG-terminaali toimii solmukohtana, jossa satama, teollisuus ja energiainfra kohtaavat. Terminaalista on viestitty avoimen pääsyn periaatteella, ja yhteydet kansalliseen kaasujärjestelmään sekä paikalliseen verkkoon korostavat sitä, että kyse ei ole vain sataman sisäisestä varastosta. Kun fyysinen sisäänmenopiste kaasujärjestelmään vahvistuu, toimitusvarmuus ja markkinatoimijoiden mahdollisuudet paranevat, ja tämä näkyy myös uusiutuvien kaasujen kehityspolussa.

Hamina nousi otsikoihin myös Bio-LNG:n tuotannon käynnistyessä, koska verkosta nesteyttäminen on teknisesti ja markkinamielessä iso askel. Rohe Solutions kertoi aloittaneensa Bio-LNG:n tuotannon Haminan LNG-terminaalissa elokuun lopussa 2024, ja prosessi hyödyntää kaasun alkuperää verkosta tulevana biometaanina. Kun uusiutuva kaasu saadaan nesteytettyä satama-ympäristössä, se voidaan myös bunkrata laivoille tai toimittaa muualle, ja ketju alkaa muistuttaa “uusiutuvan polttoaineen logistiikkaa” eikä vain yksittäistä tankkausta.

Helsinki painottaa turvallisuutta, kun LNG-bunkraus yleistyy

Kun LNG-bunkraus lisääntyy satamissa, turvallisuus ja yhtenäiset toimintatavat nousevat keskiöön, ja Helsingin Sataman tausta-aineistot kertovat tästä suoraan. Port of Helsinki on julkaissut LNG-bunkrauksen turvallisuusohjeistuksen, jossa lähtökohta on, että LNG:n käsittelyä odotetaan enemmän ja siksi harmonisoidut menettelyt ovat tarpeen. Kun toimintatavat ovat selkeät, sataman arki pysyy sujuvana, ja samalla riskit pysyvät hallinnassa silloinkin, kun toimijoita on paljon ja laivojen aikataulut ovat tiukkoja.

Satamien näkökulmasta turvallisuus ei ole vain “paperityötä”, vaan se vaikuttaa suoraan siihen, miten bunkraus voidaan ajoittaa, miten alue rajataan ja miten eri toimijat pelaavat yhteen. Kun ohjeistus on kunnossa, myös investointien kynnys madaltuu, koska satama voi osoittaa, että prosessit ovat hallittuja. Tämä on tärkeää erityisesti silloin, kun satama haluaa palvella sekä suuria varustamoita että pienempiä toimijoita samalla periaatteella.

Sääntely ohjaa, ja infra seuraa perässä

EU:n jakeluinfra-asetus AFIR näkyy nyt myös satamissa, koska se asettaa tavoitteita vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurille ja kattaa satamissa muun muassa nesteytetyn metaanin jakelua sekä maasähkön syöttöä. Kun sääntely tuo yhteisen suunnan, kansalliset toimijat voivat rakentaa verkostoa pitkäjänteisemmin, ja satamien ei tarvitse tehdä päätöksiä täysin tyhjiössä. Suomessa Traficom on koonnut AFIR-kokonaisuutta ja kuvannut sen soveltamisalaa, ja tämä tuo satamakenttään lisää ennustettavuutta.

Keskustelu ei silti ole vain tekniikkaa, koska myös tukipolitiikka ja investointien rytmi vaikuttavat siihen, miten nopeasti asemia syntyy ja miten polttoaineiden tarjonta kehittyy. Julkisessa keskustelussa on nostettu esiin, että biokaasuinfran tuet ja ohjauskeinot vaikuttavat suoraan investointihalukkuuteen, ja samalla on muistutettu meriliikenteen kasvavasta tarpeesta hyödyntää nesteytettyä biokaasua. Kun poliittinen kompassi heilahtaa, satamissa ja logistiikassa katsotaan heti, jatkuuko investointiputki vai hidastuuko se.

Mitä tämä tarkoittaa kuljetuksille

Kuljetusyritykset tekevät päätöksiä käytännön kautta, ja ne katsovat samalla reitit, tankkauspaikat, toimitusvarmuuden ja asiakkaiden vaatimukset. Satamien LNG/biokaasu-infra alkaa näkyä arjessa erityisesti silloin, kun kuljetusketju on pitkä ja aikataulu on tiukka, ja silloin yhden tankkauspaikan luotettavuus voi ratkaista paljon. Raaseporin kaltainen asema toimii tässä ajattelussa “solmuna”, koska se palvelee satamaliikennettä ja mahdollistaa vaihtoehtoisen käyttövoiman ilman erillistä kiertoa.

Loppupäässä tärkeintä on, että polttoaine on saatavilla silloin kun sitä tarvitaan, ja että vaihtoehto sopii kalustoon. Kun tarjolla on sekä paineistettu että nesteytetty biokaasu, käyttäjä voi valita ratkaisun ajoneuvotyypin mukaan, ja yritys voi laajentaa kalustoa ilman että tankkausverkko jää pullonkaulaksi. Kun satamien lähelle syntyy lisää pisteitä, myös kilpailu palvelusta voi parantaa laatua, ja samalla polttoainemarkkina saa lisää liikettä.

• Kuljetusreittien suunnittelu helpottuu, kun satamien läheltä löytyy LBG- ja CBG-vaihtoehtoja.
• Varikkotankkausta ei tarvita aina, kun julkinen asema palvelee sekä raskasta että kevyttä kalustoa samalla pysähdyksellä.
• Päästöraportointi yksinkertaistuu, kun uusiutuva polttoaine voidaan liittää suoraan kuljetusketjun dataan.
• Satamakäyntien aikataulut pitävät paremmin, kun jakelupisteitä on riittävästi ja jonotus vähenee.
• Kaluston jousto kasvaa, kun sama infrastruktuuri tukee sekä LNG:tä että uusiutuvia metaaniratkaisuja.

Katse seuraavaan aaltoon

Suomessa on nyt selvästi käynnissä vaihe, jossa kaasu ei ole vain “yksi käyttövoima muiden joukossa”, vaan se on osa satamien palvelukerrosta ja logistiikan kilpailukykyä. Raaseporin hanke näyttää, että investoinnit voivat olla samalla paikallisia ja valtakunnallisia, kun asema palvelee arkea ja kytkeytyy satamareitteihin. Hamina puolestaan näyttää, että kun tuotanto, terminaali ja bunkraus kohtaavat, uusiutuva polttoaine voi edetä nopeasti kokeilusta toimitusketjuun.

Seuraavaksi ratkaisevaa on, miten verkosto tihenee ja miten varustamot sekä kuljetusyhtiöt uskaltavat sitoa päätöksiä pitkälle. Satamien LNG/biokaasu-infra ei tee yksin ihmettä, mutta se tekee mahdolliseksi sen, että päästövähennykset eivät jää powerpointtiin. Kun kysyntä kasvaa ja sääntely kiristyy, satamien rooli energiasiirtymässä muuttuu yhä konkreettisemmaksi.

Lue lisää Itämeren satamista ja niiden merkityksestä alueen taloudelle.